marikari.net: blogi

Moi!

Tämä blogi on osa sivustoani (www.marikari.net) ja tarkoitus on kirjoitella leppoisaa asianvierustaa reilu kolmekymppisen perheenisän näkökulmasta. Suurin osa jutuista on siis sitä ja tätä arkielämän tapahtumista, mutta mukaan mahtuu oivaltavia ja kärkeviä kommentteja ihan yhteiskunnankin ilmiöistä. Kommentoinnin asetin vapaaksi, mutta varmuudeksi kaikki kommentit kulkevat hyväksynnän kautta.


---

25.3.2010

Blogger

No niin. Otin sitten kokeeksi Blogger-palvelun, eli blogspotin, käyttöön. Have fun.

19.3.2010

Ylen yhteiskunnallinen kannanotto

19.3.2010

Näin sitä lipsuu henkilö aatteissaan. Niin piti blogin olla perhe- ja arkipäivän elämää luotaava, mutta nyt ajattelin ottaa ensimmäisen yhteiskunnallisen kantani johonkin asiaan. Ja se asia olkoon tämä TV-lupa tai meediomaksu, millä nimellä häntä nyt sitten kukin kutsuukin. Meneehän tämä sikäli ns. perhe-elämään, että ainakin minua stressaa repiä rahat kaksi kertaa vuodessa toistasataa euroa isoon laskuun. Kyllä silläkin rahalla saisi...

Nimittäin.

Jos oletetaan, että Suomessa pitää olla joku tuutti, joka tuottaa yleistä, puolueetonta ja monipuolista ohjelmistoa kaikelle kansalle, niin miksi sen rahoittamiseen pitää nähdä niin hirveästi vaivaa, että lähetellään laskuja ja poplariukkojen armeijaa ihmisiä kiusaamaan? Iloisena huomasin, että jopa eduskunnassa puhutaan, että josko sittenkin rahoitettaisiin se y-radio ihan budjetista, jookosta.

Budjettirahoittieinen Yleisradio olisi siitäkin kiva, että sitten olisi pakko tehdä se budjetti. Budjettia varten olisi tehtävä strategia ja suunnitelma ja sitä varten olisi osattava katsoa pidemmällekin kuin ensi torstaihin. Minun mielestäni yleisradiolaitoksen tehtävä ei ole toimia kehityksen veturina, vaan tarjota tasalaatuista ja -paksua ohjelmaa sekä lähespuolueettomia asiaohjelmia. Lisäksi perheellisen sydäntä lämmittää, että YLEn lastenohjelmat ovat ainoita, joiden ääreen pikkuiset uskaltaa jättää huoletta siksi aikaa, kun isi ja äiti nakertavat pari kuppia kahvia ja sämpylän. Ei tarvitse pelätä ruutuun tömähtävää mukajapanilaista epilepsiapäänsärkyä tai jotain transsubstantiaationukkeja, jotka ykskaks pistävät koko kylän taas palasiksi. Ei. Pelottavin ohjelma on Operaatio Hurrikaani, joka isoveljen (4v, joka ei tietystikään ole ihan vielä ohjelman kohderyhmässä) mukaan pitää pistää pois, kun "pikkusiskoa pelottaa".

Siinä ylemaksussakin oltiin ehkä menossa vähän oikeaan suuntaan niin, että kaikkien yhteisestä radiosta tulee jokaisen maksaa - ja tuoreimpien esitysten mukaan jopa vähän porrastetusti kykyjensä mukaan. Mutta muistelisin, että Suomessa on jo järjestelmä, jonka avulla kukin makselee valtiolle kaikenlaista kykyjensä mukaan. Sillä oli nimikin - muistaakseni "progressiivinen verotus".