marikari.net: blogi

Moi!

Tämä blogi on osa sivustoani (www.marikari.net) ja tarkoitus on kirjoitella leppoisaa asianvierustaa reilu kolmekymppisen perheenisän näkökulmasta. Suurin osa jutuista on siis sitä ja tätä arkielämän tapahtumista, mutta mukaan mahtuu oivaltavia ja kärkeviä kommentteja ihan yhteiskunnankin ilmiöistä. Kommentoinnin asetin vapaaksi, mutta varmuudeksi kaikki kommentit kulkevat hyväksynnän kautta.


---

1.4.2010

Lapsilta opittua

Rakas päiväkirja - eiku weblogi Nyt kun olen ollut (vähintään) yhden lapsen isä neljä ja kahden lapsen isä reilut puolisentoista vuotta, voin todeta oppineeni lapsilta seuraavaa:

Kun "valvotaan pitkään", mennään nukkumaan ehkä kymmeneltä.

Kun "nukutaan myöhään", herätään ehkä puoli kahdeksan.

Marketin kassalla tulee hölmö olo, kun ei kysytäkään papereita (alle 50€ ostokset).

Lapsettomana "likaisessa autossa" oli hiekkaa lattialla. Yhden lapsen kanssa oli muruja penkillä. Kahden lapsen kanssa voitelemattomat leivät ovat ihan OK, voidellut harmittavat edelleen.

Lapsettomana itku julkisella paikalla otti päähän. Yhden lapsen isää säälitti itkevän lapsen ja sen vanhempien puolesta. Kahden lapsen isä on helvetin iloinen, ettei omat lapset huuda just nyt.

Aikanaan "hyvin käyttäytyminen" tarkoitti silmiin katsomista ja päivää-sanomista. Nyt se tarkoittaa ettei pissata matolle.

Ensi alkuun yritti opettaa ettei pikkusiskoa heitellä esineillä. Nyt opettaa ettei heitetä KOVILLA esineillä.

Nelivuotiaan pojan kanssa voi painia, ottaa niskalenkkejä, pomppia ja heitellä sitä sängyllä ja riehua miten päin vaan. Kun parkkipaikalla ottaa kädestä kiinni tulee huuto "ÄÄÄIIITTII Isi repii!!".

Nainen osaa olla kiero ja laskelmoiva myös yksivuotiaana.

Ruoka on pahaa - paitsi kalapuikot.

Paitsi että kalapuikot ovat hyviä, ranskikset pahoja.

Paitsi että tänään ranskikset ovat pahoja ja kalapuikot hyviä.

Puolen sentin syvyisessä pikku lätäkössä voi ottaa kokovartalokylvyn.

Kysyttäessä "Onko paha olo?" vastaus "Ei" tarkoittaa "Ämpäri alle ja äkkiä".

Oksennukset voi huuhtoa jatkojohdosta vesihanan alla (johto tietysti irti seinästä).

Melkein mikä vaan on irroitettavissa melkein mistä vaan.

"Siksi" on ihan hyvä perustelu ('Siksi' syöt ne perunatkin).

Kun kysytään "Miksi sä noin teit?" ja vastaus kuuluu "Siksi", sanon yleensä "Ei 'siksi' ole mikään syy".

Vauvan kanssa liikkuva isä on ihan tajuton mimmimagneetti. Mitä pienempi vauva, sen parempi. Ja aina parempi, jos vauva on kantoliinassa tai -repussa.

Miehistä itsetuntoa voi kohottaa kuvittelemalla "oi kun söpö"-huudahdukset tarkoitetuksi itselle eikä repussa keikkuvalle nappisilmälle.

Kysymykseen "kumman näköinen se on" vastaan yleensä "niin minustakin".

Toteamukseen "on ihan isänsä näköinen" vastaan yleensä "niin, mutta onneksi on muuten terve".

Juuri syntynyt vauva ei tosiaan näytä ihan siltä mitä telkkarissa... Se pitää ainakin pestä, että se olisi söpö.

Synnytyskään ei näytä ihan siltä mitä telkkarissa.

Lasten telkkarin ja videon katsomista on hyvä rajoittaa. Yleensä eivät saa katsoa per ilta kuin Pingun, Titinallen, Teletapit, jonkun Fröbelin palikat -levyn ja Pikku Kakkosen alun - ja ehkä lopunkin.

Päätös "Tänään ei sitten enää katsota mitään" saa usein jatkopäätöksen "no kattokaa sitten vähän fröbeleitä".

Ennen "puhdas paita" oli rypytön ja juuri pesty. Nyt "puhdas paita" on se, missä on vain kuola- ja ruokatahroja (ei kakkaa).

Puoli tuntia voi tuntua 1000 vuodelta.

4 vuotta voi tuntua vartilta.

Ennen kylpylässä käynti oli uiminen kuntoaltaassa, pari laskua vesiliukumäessä, rentoutuminen porealtaassa ja kunnon sauna. Nyt istutaan vyötäröä myöten haaleassa vedessä muovinen vene kädessä, kiivetään liukumäen portaat ylös ja tullaan ne alas "kun pelottaa". Ennen kylpylän jälkeen oli rentoutunut olo - no, nykyäänkin on toisaalta aika valmis.

Jos kunnon puhallus ei paranna, vamma on todella paha.

Myöhäistä nukkumaanmenoa kompensoidaan aikaisella heräämisellä.

Arkiaamuna pörröpäiset unikeot on rökitettävä väkivalloin hereille. Lauantaiaamuna herätys on puoli kuusi.

Päiväunien poisjättämistä kompensoidaan sillä, ettei yölläkään nukuta.

Nokkamukista ei tule imemällä mitään, mutta pöydälle kaatuessa sisältö tyhjenee salamannopeasti.

Sanasta "oho" on tullut universumin pelottavin sana.

Kaikki liimautuu yleensä kaikkeen - paitsi jos niiden on tarkoitus olla liimatuna.

Yleensäkin pikaliima on isän paras kaveri.

Ärsyttävimmistä isä-äiti-fraaseista (esim. "montako kertaa pitää sanoa, että") on tähän mennessä tullut käytettyä varmaan yhdeksää kymmenestä.

Päiväkotiin mennessä huudetaan "ei mennä päiväkotiin". Päiväkodista haettaessa huudetaan "ei mennä kotiin".

Joulujuhlayleisössä omaa taniaista estradilla seuratessa tunteet vaihtuvat myötähäpeän ja ylpeyden kautta hillittömään liikutukseen ja käsittämättömään angstiin.

"Mä haluun ulos", (jumalatonta pukemista, haalarien, lapasten ja ties minkä etsintää, ähellystä, puhellusta ja hikeä), "Mä haluun sisälle"

Ulkona pulkkamäessä oli kivampaa kuin muistinkaan.

(15.4.10:)
Hei, tuli vielä pari mieleen:

Apteekkari tuntee nykyään nimeltä.

Samoin terveyskeskuksen hoitajat.

Kun "syödään ulkona", käydään Hesellä. Kun mennään "syömään johonkin hienoon paikkaan", mennään Rossoon (ei millään pahalla, rossolaiset...).

"Hyvin maustettuun" ruokaan on ripautettu suolaa.

Takapihalle (ylämäkeä) on siirryttävä aina pyörällä, mikä helposti kuusinkertaistaa siirtymisajan.

Stiigalla pitäisi kuulemma vetää. Ei sen niin väliä, vaikka lumikin suli pari viikkoa sitten.

Lisää tulee kunhan tulee mieleen...