marikari.net: blogi

Moi!

Tämä blogi on osa sivustoani (www.marikari.net) ja tarkoitus on kirjoitella leppoisaa asianvierustaa reilu kolmekymppisen perheenisän näkökulmasta. Suurin osa jutuista on siis sitä ja tätä arkielämän tapahtumista, mutta mukaan mahtuu oivaltavia ja kärkeviä kommentteja ihan yhteiskunnankin ilmiöistä. Kommentoinnin asetin vapaaksi, mutta varmuudeksi kaikki kommentit kulkevat hyväksynnän kautta.


---

8.6.2010

Yo, yo, man!

Tässä viikonloppuna oli koulujen päättäjäis- ja siten lakkiaisviikonloppu. Itselle ei osunut tälle(kään) vuodelle yhtään lakkiaiskeikkaa, joissa olisi vieraillut, joten lakkiaistunnelmiin piti yrittää päästä muistelemalla miten yo-juhlissa käyttäydytään:

Hommataan kelmuun pakattu ruusu (25 euroa kpl) ja kirjekuori, jossa on mielellään jonkun pankin logo.

Lapsille hoetaan, että ollaan sitten nätisti.

Soitetaan juhlahuoneiston ovikelloa. Jos ovi on vaikka lämpimän sään vuoksi selällään, soitetaan silti kelloa, sillä suomalainen soittaa aina. Se nyt vaan on niin. Jos oikein haluaa päteä, voi kellon sijaan ihmetellä äänekkäästi, että onpas ovi auki, onkohan täällä ketään kotonakaan.

Napataan esikoista housunkauluksesta, ettei se mene etupihan koristelammikkoon. Kuopuksen nenän alta pyyhitään räkä.

Etsitään juhlakalu (lievässä samppanjahiprakassa oleva myöhäisteini, jolla on valkoinen, mustalippainen, lippis) ja annetaan mainittu kelmukukka ja kirjekuori hänelle. Samalla mutistaan "onneksolkoon, tuliko hyvät paperit, heh heh". Tyttöpuoliselle yo:lle voi veistää leikkisästi, että nyt on sitten älliä ja kukkia, heh, heh.

Heh, heh.

Keksitään äkkiä kehaista eteisen sisustusta, kun yo:n äidiltä irtosi äskeisen johdosta sen verran murhaava mulkaisu.

Vakuutetaan esikoiselle, että ei, tässä taloudessa ei ole legoja. Täällä asuu vain isoja lapsia.

Äkätään eteisen pöydältä yo-todistus, vilkaistaan sitä ja mietitään, että miten tuokin urpo sai kolme ällää.

Varotaan mutisemasta äskeistä ääneen.

Ujutetaan kuopus johonkin tätilaumaan, joka saa kehua miten söpö se (kuopus) on.

Kohotetaan maljat elyseetä tai jotain muuta halpaa kuoharia ja mutistaan juhlakalulle, että hienostitehty, nytsullaon kokoelämäedessä ja tästäse opiskelusittenalkaa.

Sanotaan esikoiselle, että juot sen pillimehun, tämä on aikusten limpsaa.

Kahvipannulla huitovan edeskäyvän kysymykseen vastataan "kahvia, kiitos" ja samalla otetaan ensin voileipä- ja sitten täytekakkua. Kakkujen välissä koetetaan hankkia toinenkin mielipuolisen pieneen ohutseinäiseen posliinikuppiin kaadettu kahvi. Vähän kahvia läikytetään omille, valkoisille, housuille.

Estetään kuopusta poimimasta ruusuja maljakoista.

Kehaistaan emännälle leivonnaisten hyvää makua ja isännältä kysytään, että taitaa olla uusi ruohonleikkuri, kun on nurmikko niin tasainen, että.

Tavataan pari sukulaista, vaikka ei olisi niin väliksi. Muistetaan kuitenkin kysyä, mitä Joni-serkulle kuuluu.

Hymyillään vähän vaivautuneesti, että saa se Joni kuitenkin opiskella siellä vankilassa ja äkkiä se kuusi kuukautta menee. Harmi vaan, että valtio otti auton. Päivitellään "valtion" epäoikeudenmukaisuutta.

Kysytään juhlakalulta, että mitäs nyt sitten syksyllä?

Koetetaan olla myönteisen näköisiä, kun vastaus kuuluu "Emmätiä, ehkä pidän välivuoden tai jotain. Sit mä kai aion lääkiXeen tai oikiXeen, mut emmä muuten yliopistoon hae, ku se on niinQ sillee tavallist".

Yritetään etsiä toista kuoharilasillista -tuloksetta.

Käydään haukkaamassa happea takapihalla ja todetaan terassin laudoitus uusituksi ja bongataan uusi grilli ja uudet pihakalusteet. Mietitään, että mistä ne rahansa oikein repivät.

Ymmärretään vasta kolmannella kerralla, kun talon emäntä toteaa, että kohta Seppo ja sen perhe tulee, mahtuukohan ne kaikki istumaan, kun niillä on niin suuri perhe. Todetaan, että jo vain alkaa olla aika siirtyä seuraavaan paikkaan.

Lähdetään autolle ja lepatellaan samalla hikistä paitaa irti selästä.

Huomataan lasten vihreät polvet ja mietitään, että missähän välissä nekin ehtivät sinne nurmikolle.

Palataan hakemaan jotain lasten unohtamaa tavaraa.

Lähdetään oikeasti autolle ja ajetaan pois.