marikari.net: blogi

Moi!

Tämä blogi on osa sivustoani (www.marikari.net) ja tarkoitus on kirjoitella leppoisaa asianvierustaa reilu kolmekymppisen perheenisän näkökulmasta. Suurin osa jutuista on siis sitä ja tätä arkielämän tapahtumista, mutta mukaan mahtuu oivaltavia ja kärkeviä kommentteja ihan yhteiskunnankin ilmiöistä. Kommentoinnin asetin vapaaksi, mutta varmuudeksi kaikki kommentit kulkevat hyväksynnän kautta.


---

4.11.2011

Mä oon Jaska, Pondin Jaska

Tässä kun kohtapuolin taas ilmestyy uusi Bond-leffa, joka on taas tehty ulkomailla, niin ajatelkaapa, jos Bondit olisikin tehty Suomessa. Sitä dialogia...

"Hei, poika! Votkamarttiini, vatkaat sitten etkä sekota. Pistä vielä bisse viereen. Niin ja pakastinkylmä kossu, juu! She on kuule tyttö shhilleen että kun joka vitun päivä kato saatana pelastaa maailmaa niin onko helevetin vaikee muistaa ne koodit, joku 5575 se oli tai silleen. Haluutsä kattoa mun perettaa? Mennänkö tonne hotellihuoneeseen kattoon? Mä sain S-kortilla isomman kamarin normihuoneen hinnalla!"

Kasinolla: "Laitetaan kymppi Hilin Vitkuttimelle" "Hei, neiti, käytsä usein täällä?"

Seuraavana aamuna: "Emmä tiä, ei tätä ole ennen tapahtunut. Mulle ainakaan. Tai on kerran, mutta eukko sano että niin voi käydä kaikille. Se on oikeestaan aika yleistä."

Takaa-ajo: "Mitä helvettiä? Enkä aja lujempaa! Tässä on kaheksankympin rajotus ja muutenkin on kortti höllässä kun viimeks ajoin simas ylinopeutta" "Ai ohjus? Tajuutsä mitä nää maksaa zipale?" "Vitun urpo, nyt tuli naarmu. Kuu hirttää mut tästä!"

"Mä oon Jaska. Saanko luvan vai tanssitaanko ensin?"

"TESin mukaan tässä kohtaa pitäis ny olla vähintään kaheksan tunnin tauko - kyllä toi atomikärki tossa odottaa"

"Mitä tä musta mössö on? Haisee ihan kalalta! Tuo nyt edes pitsa tai jotain."

"Kauheen kalliin näkönen paikka. Ää... Mä tiedän ihan jees motellin tässä nurkan takana."

Toisaalta, olisi hienoa nähdä vaikkapa Kaurismäen ohjaama Bondi:

"Minä tuhoan maailman. Kokonaan"

(piiiiitkä tauko)

"Mitä se minua liikuttaa?"

(piii-iii-iii-iitkä tauko, avataan olutpullo)

"Minä huolehdin, että se alkaa liikuttaa." (tauko) "Tässä lähiaikoina".

Joo-o. Kai se Daniel Craig on kuitenkin ihan kohtis valinta Bondiksi...

8.7.2011

Autolla Tallinnaan lasten kanssa

Tuli tehtyä Tallinnan matka, jossa sinällään ei ole mitään ihmeellistä tai poikkeuksellista, mutta kun mukana oli sekä auto että mukulat (5 ja 2 v), ajattelin naputella pari sanaa siltä varalta, että joku ensikertalainen pohtii samaa asiaa.

Tallinnassa oltiin oltu ennenkin, mutta nyt oli tarkoitus ajaa auto sinne ensi kertaa. Selvittelin vakuutusyhtiöstä onko Baltian maiden suhteen jotain erityispiirteitä. Ei kuulemma ollut, mutta suositeltiin ottamaan vakuutusyhtiöstä ilmainen Green Card, joka kertoo monella kielellä auton vakuutusturvat. Pakko sitä ei ole ottaa, mutta vahinkotapauksissa se selventää kuulemma asioita huomattavasti. Vakuutusyhtiö kertoi myös, että koska automme on rahoitusyhtiön omistama, tarvitaan myös rahoitusyhtiön valtakirja maasta viemiseen. Missään näitä papereita ei kysytty, mutta ilmeisesti sen olkikyrsän ottaessa ne olisivat maksaneet itsensä takaisin.

H-hetkellä vähän hirvitti, kun ajeltiin Viking XPRS:n mahan uumeniin. Menomatkalla oltiin alemmalla autokannella, jolloin laivasta poistuessa oli kiva luovia kahden (likaisen) rekka- ja bussirivin läpi autolle. Paluumatkalla oltiin ylemmällä autokannella, jossa oli vain henkilö- ja pakettiautoja, joten näkyvyys oli huomattavasti parempi. Itse XPRS on ihan mukava, uusi ja siisti paatti, jossa näin kesällä on raivattu kokoustiloihin oma temmellyskenttä lapsille. Istuma- ja ravintolapaikkoja on tuttuun tapaan rajoitetusti ja yllätykseksi näin uudessa laivassa vessoja näytti olevan vähän ja kaikkiin oli kauhea jono.

Tallinnaan päästyä jännitti vielä vähän enemmän että miten löydetään hotellille ja monenko Lexuksen ja Hummerin alle jäädään. Hotelli oli Reval Park lähellä keskustaa, joten pitkää matkaa ei tarvinnut ajaa. Navigointiapuna oli Nokialaisen kartat ja otin tavaksi pistää puhelimen offline-tilaan, jolloin ylimääräisen karttadatan käytön riski pienenee (kallista ulkomailla).

Reval Park on ihan mukava perushotelli ja huonepakettiin sisältyi pysäköinti hotellin melko pienellä parkkialueella. Alue on aitaamaton, mutta toisaalta ihan respan ja hotellihuoneiden edessä, joten se lienee aika turvallinen parkkis. Meidänkin autossa on nyt kotonakin kaikki peilit ja vanteet tallella. Tietysti, kuten Suomessakin, kaikki varastamisen arvoinen kannattaa pistää piiloon tai viedä pois autosta.

Olin etukäteen lukenut ristiriitaisia arvioita Reval Parkista, joten hotellin pihalla taas vähän jännitti. Hotelli ei ole kauhen iso eikä kauhean uusi, mutta ihan perussiisti kuitenkin. Alakerrassa on joku kasino, jossa ei kuitenkaan hirveästi liikettä näkynyt. Meidänkin huoneen mukana sai jotain tikettejä, joilla pääsi kai ilmaiseksi kasinoon, mutta jäivät käyttämättä. Kokolattiamattoa on viljelty ja käytävät ovat ahtaat ja tunkkaiset. Huoneessa oli omat lisävuoteet lapsille ja itse huone oli iso ja tilava. Onneksi huoneen ilmastointi lopetti toimintansa vasta viimeisenä aamuna klo 7.30, joten siltäkin osin asia oli kunnossa. Mukana olleiden kavereiden huoneessa ilmastointi oikkuili ja lopetti sitten kokonaan toiminnan, mutta heillekin järjestyi toinen huone toimivalla jäähdytyksellä. Hotellissa on vähän huono ilmankierto ja isot ikkunat aurinkoon, joten jäähdytys on tarpeen. Aikuisten vuoteet olivat asialliset ja ainakin minun makuuni ihan mukavat. Kun koko päivä oli tetsattu kylillä, nukkuivat meidänkin mukulat peräti yhdeksään. Vastaanoton henkilökunta oli ystävällistä, kommunikoi pääosin englannilla, mutta asioidessa itselläkin on hyvä olla iloinen asenne ja vaikka pieni hymynpoikanen, niin asiat tuntuvat sujuvan paremmin. Palvelukulttuuri ei ole tallinnassa(kaan) ihan vielä hallinnassa, joten oma nyrpistely ja äksyily eivät ainakaan nopeuta minkään asian toimintaa.

Ensimmäisenä iltapäivänä vaan majoituttiin hotelliin ja käytiin vähän toikkaroimassa vanhan kaupungin laidoilla. Ajettiin kierros Viru-hotellin läheltä lähtevällä bussilla (punaiset HopOn-HopOff -bussit) ja käytiin sapuskalla Chicago 1933 -ravintolassa, joka ei missään nimessä ollut lapsipaikka, mutta siihen aikaan hiljainen, tilava ja mukava ja lapsille tehtiin "lastenannokset" puolittamalla yksi lohiannos kummallekin omalle lautaselle kauniisti aseteltuna. Lähetimmekin kokille vuolaat kiitokset. Muuten katseltiin paikkaa sillä silmällä, että aikuiset olisivat varmasti viihtyneet myöhemminkin illalla. Elävää musaa olisi ollut ja kuolleesta lehmästä valmistetut kaarevat sohvat olivat pehmoisia istuskella.

Toisena päivänä oli nihkeän kostea ilma, joten päätettiin pitää shoppailupäivä. Shoppailu päätettiin suorittaa Rocca al Maren ostoshelvetissä, johon päätettiin ajaa autolla. Hotellilta ostariin oli lähes suoraa tietä, mutta tarkkana sai olla. Nokialainen vei hyvin perille ja takaisin - vasta paluumatkalla ajettiin eri tietä kuin aiemmin suunniteltiin. Rocca al Mare on melko tavanomainen ostoskeskus, jossa on Prisman lisäksi oivallinen, vähän HopLopin konseptia vastaava, leikkipaikka lapsille. Nuorimmaista oli vähän ummettanut alkumatkasta ja vasta trampoliinilla ja kiipeilytelineissä pomppiminen sai masun toimimaan - melko sotkuisin seurauksin. Onneksi oli vessa lähellä ja kaupoista sai puhtaat vaatteet, joten insidentin jälkeen leikki jatkui taas. Hintataso ei ole enää edullinen, vaan osin jopa kalliimpi kuin Suomessa. Alkoholi on tietysti halvempaa, mutta esim. Nintendon pelit olivat jopa kalliimpia kuin koti-Prismassa. Alennusmyynneistä oli tietysti mahdollisuus tehdä löytöjä, mutta yleisesti oltiin taas kuten Suomen alessa.

Ostoksilta suunnattiin vastapäätä olevaan Tallinnan eläintarhaan, jossa kierrettiin pari tuntia. Eläintarha kärsii rahapulasta, joten joillain eläimillä on todella leuhkat oltavat, mutta jotkut kärvistelevät Itä-Euroopan mallia olevissa ahtaissa betonihäkeissä. Esimerkiksi jääkarhu makasi apaattisena autonrenkaan vieressä betonilla, kun taas jotkut sarvipääsorkkajalat laidunsivat tyynenä lähes hehtaarin plaanilla. En ole erityisen suuri eläintarhojen ystävä, mutta tuin mielelläni paikan toimintaa ihan vierailemalla, sillä paikan rahapula näkyy paikka paikoin todella ikävästi.

Ostos- ja elukkapäivän jälkeen oli vuorossa ihan vanhankaupungin katselupäivä. Kierreltiin vanhaa kaupunkia ristiin rastiin, ihmeteltiin torin hyörinää, ajeltiin kaupunkijunakiertoajelu (lähtee Raatihuoneen kulmalta) ja kiivettiin lopuksi Raatihuoneen torniin. Torni oli elämys sinänsä, mutta ei sovi huonokuntoisille tai korkean- ja/tai ahtaan paikan kammoisille. Tornista päästyä etsimme tovin ruokapaikkaa, kunnes vasten tapojamme menimme sisäänheittäjän vipuun! Ravintola Oliver oli keskeilsellä paikalla turistikadulla. Kallis, mutta siisti ja viihtyisä, kivat tarjoilijat ja lapsille leikkipaikka. Hinta oli siis lähes Suomen tasoa, mutta maksoimme ilomielin, kun paikka oli vähän porttikongissa sivussa eikä siten ihan ähkytäynnä. Ruoka oli siedettävää perussettiä - pasta arvioitiin vähän huonommaksi kuin pihvisysteemi, jossa etenkään lihassa ei ollut mitään vikaa.

Ravintolan päälle mentiin uimaan. Paikaksi valittiin Kalev Spa, joka yllättikin siisteydellään ja viihtyisyydellään. Paikalla on reilut kuntoaltaat, terapia-altaita sekä lasten rypemispaikkoja. Oli hieno sää, joten kylpylässä oli suhteellisen hiljaista. Turvallisuuspuutteista voisi antaa pienet miinukset, sillä keskellä lattiaa oli askelmia, joiden reunoja oli vaikea havaita ja märät kaakelit ovat allasalueella todella liukkaita. Kylpylästä käväistiin vielä pikku iltapalalla, ostoksilla Vanhankaupungin Rimissä, jonka edestä otettiin taksi hotellille. Viimeisimmän kokemuksen mukaan valkoiset taksit tuntuvat olevan edullisia - parin kilometrin matka Park Hotelliin oli nelisen euroa. Koska hotellin lähellä oli asiallisen näköinen kebabmesta, päätti pari seurueen jäsentä kokeilla vielä iltapalaksi virolaisen näkemyksen kebabista. Kokemus oli erikoinen. Tilattiin mukaan kaksi ranskiskebabia ja riisikebab, joiden valmistuminen vei valehtelematta kolmisen varttia. Hotellilla paketista paljastui kyllä ranskalaisia ja riisiä, mutta liha oli jotain possunlihan näköistä rasvaista palaa - kebablastuista ei oikein voinut puhua. Lihan maku oli kuitenkin ihan siedettävä, vaikka bloginkirjoittanut ei sitä paljon viitsinytkään syödä. Kyytipojaksi oli maittavaa "zazikia (sic)", joka taisi olla annoksen parasta antia.

Kotiinlähtöpäivänä tietysti aamu pakattiin ja vietiin lapset touhuamaan Miia Milla Mandan museoon, joka on interaktiivinen leikkipaikka ja - no - museo lapsille. Kaikkeen saa koskea ja kaikella saa leikkiä, joten henkilökunnalla on loputon työ asetella museo- ja leikkiesineitä takaisin paikalleen. Merkillepantavaa on, että henkilökunta todellakin järjestelee paikkaa jatkuvasti, joten siisteys ja viihtyvyys säilyy. Paikka on Kadriorgin puistoalueella, joten parkkipaikan löytäminen oli vähän vaikeaa. Meidän auto säilyi sakoitta, mutta kohtasimme porukan, joka päivitteli saamaansa parkkisakkoa. Kotona googlasin, että koko Tallinnan keskikaupunki on maksullista parkkialuetta ja pitäisi olla joku parkkikello, jonka saa ostaa jostain. Itselle tuli mieleen, että viisaampaa taitaa olla jättää auto hotellin parkkikselle ja painua bussilla ja taksilla sinne minne pitää mennä.

Mutta leikin päälle mentiinkin jo sataman lähelle ostarin Heselle syömään ja bloginkirjoittanut kävi tekemässä kansalaisvelvollisuutensa SuPer Alkoksi kutsutussa paikassa. Olen kyllä kuullut juttuja ns. viinarallista, mutta touhu ylitti kaikki odotukseni. Jätän yllättymiseni laadun lukijan tulkinnan varaan, mutta silti tuli perheen vinkkuvarastot täydennettyä ja ostettua nimelliset kalja- ja lonkerolootat. Vähän nolotti ahtaa paria viinipulloa lasten Mäkviin- ja Heloukiti-laukkujen lomaan, kun vieressä pari sikaniskaa ahtoi itseään korkeampaa lapparipinoa pakuunsa. Noh, ei voi mitään, minä olen ammattilainen sitten jossain muussa lajissa.

Treffasin perheeni Hesellä, käytiin varapisulla, ahtauduttiin autoon ja lähdettiin kohti parinsadan metrin päässä odottavaa terminaalia. Varauduttiin odottamaan laivaan pääsyä, mutta lippuluukulta saatiin ajettua suoraan rampille melkeinpä pysähtymättä. Kaiken kukkuraksi XPRS lähti melkein vartin ennen aikojaan! Onneksi Helsingin päässä piti odottaa tunti ennen kuin pääsi edes Espalle...

No mutta mitä jäi käteen? Minulla on muuallakin näitä matkakertomuksia, joten listaan perinteisesti plussat ja miinukset - eivätkä miinuketkaan kaikki ole taas varsinaisesti huonoja asioita:

Plussat

+ Tallinna on siistiytynyt hirveästi. Elämän nurjaakin puolta toki näkyy, mutta takavuosien rakennusprojektit ovat talmistuneet.
+ Pienellä alueella on paljon nähtävää. Lasten kanssa tulee kohtuulliset kävelymatkat ja tankkauspisteitä on riittävästi
+ Auto on näppärä väline kuskata lapset laivaan ja laivasta, kunhan muistaa ottaa tarpeeksi viihdemateriaalia mukaan.
+ Reval Park on kiva perushotelli. Ikä ja arkkitehtuuri näkyvät, mutta huone oli iso, ilmastointi toimi melkein koko ajan ja henkilökunnan kanssa tuli juttuun, kunhan nätisti puhui. Toisaalta en kyllä yhtään ihmettele hotellin saamien kommenttien hajontaa - saattaa hyvin olla, että naapurihuoneen kokemus on ollut täysin erilainen, siksi kirjavassa kunnossa hotellin kalusto näkyi olevan.
+ Opaskirjatkin sanovat, että palvelukulttuuri on Tallinnassa vähän alussa (niinkuin se Suomessa olisi kunnossa), joten ystävällinen asenne ja pieni kannustus auttavat kummasti. Monta kertaa tiskin takana oli melko mörkö, mutta pieni hymy ja iloinen asenne sulattivat useimmat.

Ja ne miinukset
- Vaikka oma auto on kätevä, sen kohtalo kyllä vähän stressaa. Pysäköinti ei ole etenkään suomalaisautoille ongelmatonta, joten itse kyllä vastaisuudessa pitäisin auton hotellilla ja liikkuisin taksilla tai bussilla, jotka eivät ihmeempiä maksa. Johonkin selkeään paikkaan, kuten Rocca al Mareen voisin mennä autolla, mutta keskikaupungilla liikkuisin jalan tai julkisilla - näin teen kyllä mielelläni Suomessakin
- Auton eteen joutuu tekemään vähän paperisotaa (greencard ja rahoitusautoille yhtiön lupa) eikä näköjään kotiläksyjen teko ole muutenkaan huono harrastus. Kannattaa opiskella etukäteen pysäköinnistä sun muista kommervenkeistä.
- Hintatason seuraaminen on edelleen vähän haastavaa. Kauppojen hinnat ovat tavanomaiset, mutta etenkin Vanhankaupungin ravintolahinnoissa on hajontaa. Etsi siinä sitten hinta-laatusuhteeltaan hyvä mesta, missä lapsilauma ei aiheuta laakia muille asiakkaille.

26.3.2011

Crash boom Bang!

Pahoittelen, tässä tekstissä ei ole mitään jännää ja oivaltavaa. Onpahan vaan vuodatusta, kun nyt repee ahteri ihan just näihin kodinkoneisiin.

Ihmeelliseksi on nykymaailma mennyt, kun mikään ei jumalauta (anteeksi kielenkäyttö) kestä yli takuuajan - eikä moni edes takuuaikaa. Edelliseen asuntoon saatiin perintönä vanhan omistajan jääkaappi, jota oli remontoitu urakalla. Itsekin sitä "vähän" kunnostettiin ja korjaaja vaihtoi mm. koko koneiston kerran ja ohjausyksikön antureineen kaksi kertaa sen lisäksi.

Pyykinpesukoneesta (päältäladattava) hajosi sisemmän rummun jousi, jonka korjaukseen en sen kalleuden vuoksi viitsinyt lähteä, vaan ostettiin sitten kalusteisiin paremmin sopiva edestä täytettävä kone. Tästä värkistä vaihdettiin takuuseen kaksi kertaa ohjauskortti ja kerran kiristettiin helisevää painoa. Takuun jälkeen härveli on ruvennut repsahtamaan pikku hiljaa eikä mm. 90 asteen pesu toimi - sillä nyt niin väliäkään toisaalta.

Tässä välissä pakastimen ohjaus hirtti jumiin ja kopressori kävi koko ajan. En tiedä miten kylmää ruokaa meillä oli, mutta mittasin lämpötilaa mittarilla, jonka asteikko oli -35 asteeseen ja viisari nojasi tämän alapuolella puolisen senttiä olleeseen tappiin.

Sitten ostettiin kuivausrumpu, missä ekana pikkuvikana jäi käteen yhden luukun vastatappi. Uusi tappi tuli kivasti kotiin, mutta takuuajan loppupuolella rupesi virrankatkaisu reistailemaan, tuli ylimääräisiä ääniä ja kuivaustehokin putosi. Tämä korjattiin takuuaikana, mutta sitten tuli uusi vika, minkä jälkeen tuli vielä uusi vika.

Sitten hommattiin uusi asunto, jossa ilokseni huomasin keittiöllisen laatumerkkien laatukoneita. Olin riemuissani, että nyt näistä halpismallien pikkuvioista päästiin, mutta viime viikolla tonnin, kaksi ja puoli vuotta vanhan, pakastimen pakastusteho putosi minimiin.

Nyt alkaa olla mitta täynnä näitä hajoavia värkkejä, joten olenkin ottanut tavaksi valittaa tai oikeammin antaa palautetta valmistajalle tai maahantuojalle. Jospa ne joskus siitä oppisivat, että olisi helpompi tehdä samalla vaivalla vähän parempia koneita kuin junailla palautuksia, vaihtoja ja ihmisten valituksia.