marikari.net: blogi

Moi!

Tämä blogi on osa sivustoani (www.marikari.net) ja tarkoitus on kirjoitella leppoisaa asianvierustaa reilu kolmekymppisen perheenisän näkökulmasta. Suurin osa jutuista on siis sitä ja tätä arkielämän tapahtumista, mutta mukaan mahtuu oivaltavia ja kärkeviä kommentteja ihan yhteiskunnankin ilmiöistä. Kommentoinnin asetin vapaaksi, mutta varmuudeksi kaikki kommentit kulkevat hyväksynnän kautta.


---

26.1.2012

Linjaliikenteen ohjesäännöstö

Kansalaiset.

Koska olen viime aikoina runsaasti linjaliikennettä käyttäneenä havainnut muutamia epäkohtia, mitä linjuriautossa olemiseeen tulee, ajattelin muistuttaa kanssaihmisiäni linja-autoliikenteen perussäännöistä.

Pysäkillä seistään 45 asteen kulmassa tiehen nähden. Ei suoraan bussin tulosuuntaan päin eikä suoraan tiehen päin vaan nimenomaan 45 asteen kulmassa.

Jokainen pysäkilläolija näyttää erikseen oman pysähtymismerkkinsä. Elettä voi vielä tehostaa kurottamalla vähän ajokaistan päälle. Linja-autonkuljettajat arvostavat tätä kurottelua ja pysähtuvät varmemmin juuri kaistakurottelijan kohdalle.

Linja-auton kuljettajaa ei turhaan tervehditä. Se on vaan töissä siellä.

Matkustusasiakirjoja, kuten seutulippuja ja arvokortteja, on turha kaivaa esiin ennen linja-auton tuloa. Ehtii ne siinä leimauslaitteen äärelläkin etsiä sieltä kassin pohjalta.

Samoin on turha panna merkille, kun leimauslaite näyttää keltaista kortin lähellä olevan tyhjenemisen merkiksi. Punainen valo on paljon parempi ja se piippaakin kivasti. Rahoja etsiessä voi kuskin kanssa käydä omaperäistä keskustelua, kuten "hyvänen aika, jokos se jo tyhjeni, on mulla vähän rahaa täällä jossain, täh, jokos se on tasan neljä euroa, se maksu".

Jos seutuliikenteen kuljettaja kysyy käteismaksajalta, että minne, vastataan "mitä se sulle kuuluu" tai "Kirsin luo kahville". Se on hauskaa ja kaikki saavat hyvät naurut.

Linja-autossa istutaan käytäväpaikalle, jotta kassi mahtuu ikkunapaikalle.

Jos on pakko, nöyrrytään kysymään josko kassin paikalle mahtuisi istumaan.

Jos edellisen kysymyksen kohteeksi joutuu, muistataan mulkaista pahasti ja ottaa kassi mielenosoitukselliseen syleiluun esittäen että onpa tässä raskaan kassin alla ahdasta ja epämukavaa, oletko nyt tyytyväinen, saatana.

Jos joudutaan seisomaan, jäädään seisomaan korkeintaan toisen penkkirivin kohdalle. Mitä sitä nyt suotta taaemmaksi.

Jos auto on ihan täynnä, mutta tyhjenee pysäkeillä, ei turhaan siirrytä taaemmaksi. Mitä sitä suotta.

Jos joku huikkaa, että tiivistättekö hei vähän, katsotaan huokaajaa alistuvan murhaavasti (aika vaikeaa), siirrytään ja lopuksi huokaistaan kuin sanoen, että helvettiä sitä joutuu hyppimään.

Omaa mölinäänsä pitävälle lapselle hymyillään suopeasti.

Samoin sen äidille, jota hävettää, kun lapsi huutaa kovaan ääneen "kikkelikikkelikikkeli".

Puhelimeen puhutaan selvästi ja kuuluvalla äänellä, jotta takapenkinkin matkustajat kuulevat mitä Hillevi-tädin pukamille kuuluu.

Samoin kaverille kerrotaan kiekkotarinat selvästi. Ne kiinnostavat toki kaikkia.

Pysäkkinappulaa painetaan, kun bussi on juuri melkein pysäkin kohdalla. Näin säästetään aikaa, kun bussi ei matele pitkää matkaa ennen pysäkkiä vaan pysähtyy laakista.

Oven edessä seisovat eivät siirry, jos eivät jää pysäkillä pois. Mitä sitä turhaan liikkumaan.

Toisaalta, jos yrittää ulos ovesta, jonka edessä seisoo joku, ei turhaan sanota mitään. Kivampaa on töniä seisoskelija pois tieltä. Maailma on muutenkin täynnä turhaa jaaritusta.

Näin menetellen uskon jokaiselle muodostuvan paljon mukavamman bussikokemuksen!

Ihana

Mistä se johtuu, että naiset sanovat kaikkea ihanaksi? Jos "ihana" on naiseuden kriteeri, voin ilokseni todeta tyttäreni tuleen kolmevuotiaana täydeksi naiseksi, sillä kaikki on ihanaa.

Kuljin tässä taannoin kotona jonkin pikkuaskaren takia vasara, pihdit ja vatupassi kädessä. Nuori neitimme näki minut lasteineni, riensi taputtamaan niitä työkaluja ja totesi jokaisesta erikseen "ihana".

Mutta yritäppä miehenä sanoa jotain ihanaksi. Ei ihan kuulosta luonnolliselta, ei. Muut miehet katsovat omituisesti ja täytyy äkkiä korjata, että tarkoitinkin "helvetin hieno", jolloin ne muut hymähtävät, murahtavat ja nyökkäilevät hyväksyvästi.