marikari.net: blogi

Moi!

Tämä blogi on osa sivustoani (www.marikari.net) ja tarkoitus on kirjoitella leppoisaa asianvierustaa reilu kolmekymppisen perheenisän näkökulmasta. Suurin osa jutuista on siis sitä ja tätä arkielämän tapahtumista, mutta mukaan mahtuu oivaltavia ja kärkeviä kommentteja ihan yhteiskunnankin ilmiöistä. Kommentoinnin asetin vapaaksi, mutta varmuudeksi kaikki kommentit kulkevat hyväksynnän kautta.


---

28.6.2012

Tunqio testaa: IPad

Lankesin markkinointihenkilön luomaan kavalaan ansaan ja ostin tarjouspaketin, jossa "edullista" kuukausimaksua vastaan saa Hesarin kahdeksi vuodeksi ja uuden, kai kolmosversion, IPadin.

Tilauksen teko hesarin netissä oli joustavaa, mutta vähän hankalaa, kun käytin pankkitunnuksia maksamiseen. Ensin tunnistauduin pankkitunnuksilla ja sitten kohta syötin samat tunnukset uudelleen, kun maksun aika tuli. Sivusto kertoi, että luottotiedot sun muut tarkistetaan ja sitten tulisi vahvistus sekä toimintaohjeet, miten IPadin nouto tapahtuu. Muutaman tunnin päästä tulikin vahvistusviesti, jossa oli netti-Hesarin käyttöön tarvittava tieto ja tästä vielä parin tunnin päästä ohjeistus marssia hakupisteeksi valitsemaani Tampereen Humaciin hakemaan laitetta.

Humacissa oli kaksi jätkää, jotka hoitivat laitteen luovutuksen mallikkaasti, vaikka yrittivätkin myydä samalla jos jonkinlaista lisälaitetta. Lankesin ainoastaan Applen suojakalvoihin, mikä myöhemmin harmitti, sillä puolison laitteessa ovat toimineet puolta halvemmat Belkinin tarvikekalvot paljon paremmin. Applen kalvo on jotenkin paksua ja tönkköä ja nappaa reunastaan tosi herkästi kiinni, jolloin se alkaa repeillä, kuplia ja pussittaa.

Kakkos-IPadin käyttöönotosta muistan, että sille piti näyttää ITunesilla varustettua tietokonetta, ennen kuin sillä pystyi mitään tekemään, joten iloinen yllätys oli, että uuden version saa käyntiin ilman apulaitteita. Alussa on lyhyt asetusten tekovaihe, Apple ID -tunnuksen luonti sun muuta kikkailua ja sitten päästään tositoimiin.

Kokeilin tuoreeltaan Safaria, joka on (minun mielestäni) selaimeksi juuri niin hanurista kuin muistinkin. Lisäksi Flash-tuen puute kyllä rassaa nykywebissä, joka on täynnä jos jonkinlaista vilkkuvaa himmeliä. Mutta samalla aloin tajuta omenakansan toimintaa. Mitä selaimella ei pysty tekemään, siihen on olemassa, usein ilmainen, appsi, jonka löytää AppStoresta. Lataaminen ja asentaminen sujuu hujauksessa ja tunnenkin vastarintani repeilevän, sillä olen tähän asti halunnut aina itse säätää - tai ainakin nähdä - kaikki asennuksen yksityiskohdat.

Käytössä IPad on nyt toiminut hyvin. Rakenne on jämäkkä ja metallisen tukeva, joka tietysti tuntuu lievänä painavuutena. Fyysinen kestävyys näyttäisi olevan asiallinen, joten laite kestää hyvin lasten joskus rajutkin Angry Birds -matsit.

Kameralla tuli räpättyä pari kuvaa ja etenkin ulkona otetut kuvat ovat yllättävänkin hyviä. "Oikean" kameran kanssa ei laatu pysty kilpailemaan eikä tabletin koko juuri kannusta kuvaamaan, mutta satunnaisessa hauskojen hetkien ikuistamisessa laite on varmaan ihan paikallaan.

Hesarin IPad-versio yllätti, sillä kyseessä ei ollutkaan lehden näköisversio, vaan jonkinlainen hybridi netti- ja paperiversion väliltä. Selailukokemus on saatu ihan kivaksi, mutta varsinkin Applen maailmaan tottumattoman piti vähän aikaa ihmetellä miten avattuja juttuja suljetaan. Lisäksi päivälehden ja esimerkiksi kk-liitteen ominaisuudet ovat kiusallisesti vähän erilaiset, joten sekin vähän hämää. Kokonaisuutena lukukokemus on kuitenkin mukavan leppoisa ja pidän tabletin paperilehteä kätevämmästä koosta.

Kaiken kaikkiaan IPad hesareineen on ollut mukava kokonaisuus. Opettelematta on vielä saisiko kännykän kalenterin synkattua IPadiin  Ja lisäksi, koska sitä ei erikseen vaadittu, PC-integraatio ITunesin kanssa on vielä kokeilematta, mutta eiköhän niihinkin pian päästä.


Positiivinen asiakaspalvelukokemus

Kävipä tässä niin, että kohtasin poikkeuksellisen napakkaa asiakaspalvelua tässä taannoin. Koska tapahtumapaikkana on asiakaspalveluhenkisyydestään tuttu Suomi Finland, lienee syytä kirjoittaa lyhyt raportti.

Tulin hommanneeksi IPadin, johon tietysti tarvittiin minikokoinen SIM. Koska omistin vain normaalikokoisen kortin, tuli asiaa alan kauppaan, joka tässä kohtaa oli Elisa Shopit Tampereen keskustorin lähellä. Vähän pelotti, sillä edellisen kerran liikkeessä asioituani lähdin melkein tunnin odottelun jälkeen pois, kun tiskillä makaavat campperit eivät hievahtaneetkaan.

Ensimmäinen yllätys oli, että vastassa oli elävä ihminen kirjoitusalustoineen sanomassa päivää. Hän kysyi heti asiani luonnetta ja selitin kyseessä olevan SIM-kortin pienennysoperaaation, että kannattaako jäädä odottelemaan ja selviääkö se ihan tässä? Kuulemma kannatti ja selvisi, joten sain (siis sain, en ottanut) vuoronumerolapun ja kehoituksen tehdä oloni kotoisaksi liikkeessä - joko paikallani istuen tai liikkeen valikoimaan tutustuen. Tiedusteltuani vuoronumeronäytön paikkaa, sain vastauksen, että tämä mainittu kirjoitusalustahenkilö sitten hakee (!!), kun minun vuoroni on.

En jaksanut kierrellä, vaan istuin jonkinlaiselle sohvantapaiselle ja huvitin itseäni seinän kokoisella mainosnäytöllä, jonka katsominen piti kuitenkin lopettaa pian, sillä se pyöri siinä määrin nykien, että alkoi tulla huono olo.

Pienen odottamisen jälkeen kirjoitusalusta ohjasi puheilleni reippaanoloisen nuoren miehen, jolle sain esitettyä SIM-korttiasiani. Kaveri totesi, että jaaha, mennään tänne päätteen ääreen ja kysäisi nimeäni ja naputteli hetken numeroita koneeseen antamastani vanhasta SIM-kortista. Noin kahdenkymmenen sekunnin jälkeen homma oli selvä ja sain kätöseeni uuden kortin ja maininnan, että viiden minuutin päästä se toimii.

Pihalla mietin, että olenko minä vaan kummallinen, vai oliko tässä nyt oikeasti menty asiakaspalvelussa parempaan suuntaan? Ennen jonottelun aloitusta saan jo arvion selviääkö asiani liikkeessä ja lisäksi vastassa on oikea ihminen eikä automaatti, josta valitaan yksi kun halutaan turhautua, kaksi kun halutaan menettää hermot ja uloskäynti, jos ahdistaa.