marikari.net: blogi

Moi!

Tämä blogi on osa sivustoani (www.marikari.net) ja tarkoitus on kirjoitella leppoisaa asianvierustaa reilu kolmekymppisen perheenisän näkökulmasta. Suurin osa jutuista on siis sitä ja tätä arkielämän tapahtumista, mutta mukaan mahtuu oivaltavia ja kärkeviä kommentteja ihan yhteiskunnankin ilmiöistä. Kommentoinnin asetin vapaaksi, mutta varmuudeksi kaikki kommentit kulkevat hyväksynnän kautta.


---

20.4.2013

Ilta oopperassa

Tulipa tuossa hiljan käytyä oopperassa. Tai ei niin hiljan, vaan jotain viime keväänä. Koska samalla meni oopperaneitsyys, eli kävin ensimmäistä kertaa oopperassa, ajattelin nyt postuumisti kirjailla havaintojani vaikkapa nyt tähän.

Oopperaan saavutaan hyvissä ajoin, jotta pystytään luomaan sivistynyt, kiireetön vaikutelma. Takit jätetään narikkaan ja puolisolle ehdotetaan että eikös nautita näytöksen alle lasilliset sampanjaa (14,50 eur/lasi). Yritetään estää kättä vapisemasta kun otetaan lompakkoa pikkutakin (pakollinen oopperassa) povarista. Sampanjaa siemaillessa tähyillään kaula pitkänä onko tuttuja näkyvissä. Yleensä, ainakaan minulla, ei ole, mutta tähyillään kuitenkin.

Saliinkin siirrytään hyvissä ajoin ja sivistyneen kiireettömästi. Kun oma paikka on kuitenkin keskellä riviä, hymyillään tilaa antaneille korostetun kohteliaasti, sillä ollaanhan oopperassa. Jos joku ei hymyile tai nyökkää antaessaan tilaa, koetetaan astua vaivihkaa sen varpaille, jotta päästään pyytämään korostetun kohteliaasti anteeksi.

Ooppera alkaa alkusoitolla, joka on jo itsessään melko pitkä teos. Viulistit esittävät taitavia koukeroita ja karkailevat kuvioimaan kuka minnekin, kunnes vasket, pasuunat etunenässä, palauttavat järjestyksen. Viulut pätevät edelleen taidoillaan, mutta pasuunat määräävät tahdin ja alkusoitto saadaan onnellisesti loppuun.

Oopperassa on yleensä sankari (tenori), sankarin kaveri (tenori tai baritoni), sankaritar (paha ja runsasmuotoinen), sankaritar (hyvä ja hoikempi) sekä joukko muita henkilöitä. Sankari aloittaa aarialla sankarittaren (paha) kanssa ja vetäisee perään yksin toisen aarian, jossa kertoo rakkaudestaan sankarittareen (paha) ja tämän tuomasta tuskasta. Paikalle marssii sankarin aisapari puhumaan (laulamaan) järkeä, mutta sankari viis veisaa (heh) tässä vaiheessa. Juuri ja juuri ensimmäisen näytöksen loppuun ehtii sankaritar (hyvä), joka on vaatimaton ja hyveellinen. Hän laulaa aariansa kertoen miten hyvä ja väärinymmärretty onkaan. Kuoro touhuaa taustalla omiaan, mutta pääsee kunnolla esille vasta toisessa näytöksessä.

Ensimmäisen näytöksen jälkeen on väliaika. Siirrytään anniskelutiloihin ja ostetaan konjakki.

Toinen näytös alkaa jälleen sankarin puuhila, joissa ei ole mitään tolkkua. Sankarin aisapari heittää sekaan sävelen tai pari, mutta hukkuu sankarin tuskaan, kunnes paikalle rientää pappi, varakuningas tai maakreivi (baritoni) seurueensa kanssa (sekalainen määrä mitä ääniä nyt on sattunut olemaan vapaana). Varakreivi pistää nopean topin sankarin haihattelulle ja antaa tälle vaikean tai mahdottoman tehtävän, jota suorittaessaan on sankarin uhrattava rahansa, rakkautensa tai henkensä. Sankari vetäisee nopean aarian ja painuu suorittamaan tehtäväänsä, jotta saadaan tilaa sankarittaren (hyvis) aarialle. Myös kuoro rymistelee paikalle esittäen esimerkiksi sankarittaren omatuntoa.

Seuraa taas väliaika, jonka aikana voi ottaa vielä konjakin, jos rahaa on.

Kolmannessa näytöksessä kuoro rymistelee näyttäävn entréen. Vetäistään parikin kappaletta, kunnes varakuningaspappikreivi saapuu possensa kanssa. Paikalle ilmestyy myös sankaritenorin kaveri ja lopulta tenori itse, jonka tehtävä on yleensä mennyt ihan perseelleen. Esitetään pari komeaa vuoropuheluaariaa, joiden aikana sankaria moititaan ja tämä katuu kolttosiaan. Lopulta esitys huipentuu henkien taistoon hyvän ja pahan sankarittaren välillä. Sankaritenori valitsee lopulta hyvän sankarittaren ja paha ajetaan metsään. Tästä ilahtuneena tenorin kaveri kiskaisee pikku aarian, jonka aikana sankari ja sankaritar kuolevat. Esirippu.

Kaikki esiintyjät tulevat kumartamaan yhdessä ja erikseen ja yleisö taputtaa ihastuneena. Kovimman suorituksen vetäneelle taputetaan kovemmin. Snobeimmat voivat huutaa jopa bravo (naiselle brava). Myös varakreivikuningasbaritonille kannattaa taputtaa paljon, koska se on yleensä järkyttävän kokoinen jätkä.

Kun esiintyjät eivät enää tule näkyviin, vaikka kuinka taputettaisiin, lähdetään kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti